keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Hamppukokeilu

Sain hamppukuiviketta tuossa taannoin, tammikuun puolivälin paikkeilla, Hemprefineltä testattavaksi. Mukana tuli myös hamppukuitupesämateriaalia ja piti tulla vielä hamppupellettiäkin, mutta pellettejä ei ole vieläkään näkynyt. Ne olivat ilmeisesti lähetyshetkellä loppuneet varastosta ja niitä piti tulla sitten myöhemmin perässä. En ole ikinä kyllä varsinaisesti osannut pellettiä kuvikkeena käyttää ja marsujen näyttelybokseissa se taas painaa ihan tuhottomasti. Olisin kyllä voinut sitä kaneille vessalaatikkoon kokeilla, jos sitä olisi tullut.

Kuukauden verran tässä on nyt testailtu tuota kuiviketta ja olen kyllä tykännyt. Siitä en osaa sanoa, että pöliseekö se vähemmän kuin puru vai ei, mutta kyllä se tuntuu olevan imukykyisempää ja todellakin sitovan hajuja paremmin. Tuoksu on erittäin mieto puun tuoksu, ei lainkaan samanlailla läpitunkevan voimakas kuin tuore, puhdas puru. Toiset ovat sanoneet, että hamppukuivike haisee ihan hirveälle, mutta itse en ole aistinut kuin sen miedon havupuun tuoksun.

pesäkuitua ja hamppukuiviketta
Väite hampun hajunsitovuudesta on todellakin tullut testattua ihan käytännön oloissa. Meillä on täällä tällä hetkellä kaksi poikueellista syrkkejä. Toisen pesueen asumuksessa oli purua ja toisen tätä hamppukuiviketta. Puru-dunassa asui mamma sekä seitsemän poikasta, hamppu-dunassa mamma ja 13 poikasta. Kumpi duna haisi enemmän? No se puru-duna, vaikka siellä oli puolet vähemmän poikasiakin pissimässä!


Vaikka hamppukuivike on tiiviisti pakattu, se irtosi silti mielestäni paalista oikein kivasti. Tosin verrokkina minulla oli samaan aikaan Hunter-purupaali, josta saa kynnet verillä repiä sitä purua irti ja puru oli vielä lisäksi kovaa ja karkeaa. Toisaalta siitä sai kätevästi varsinkin marsujen häkkeihin nakattua isompia könttejä kerralla, jotka pystyi "rikkomaan" sitten vasta häkissä. Tänään avasin puolestani Pölkky-purupaalin, joka oli taas ihanan pehmeää ja irtonaista verrattuna tuohon Hunteriin, vaikka paali on samankokoinen ja -painoinen. Hamppukuivike on jotain näiden kahden puolivälistä sekä koostumukseltaan (karkeus/pehmeys), että "irtoavuudeltaan". Hamppupaali on kooltaan myös jonkin verran pienempi mitoiltaan kuin nämä 20kg (vai 25kg?) purupaalit, joten se on huomattavasti näppärämpi liikutella ja säilyttääkin. Riittoisammaltakin se silti tuntui kuin puru.

Kovasti tekisi mieli tilata hamppua se 10 paalin satsi, mutta... Onhan se vähän kallista. Saman määrän (vai enemmänkin?) saa tuota Pölkkyä kuitenkin puolella hintaa... Mutta kovasti kyllä tähän hamppukuivikkeeseen ihastuin, täytyy myöntää.


Pesämateriaalista syrkit tuntuvat myös tykkäävän kovasti. Alohomoran poikasetkin viettivät ensimmäiset viikkonsa hamppupesässä.





 Tuo pesä on vaan jotain niin söpöä, että en kestä! :3

Yhdestä pussista tuota kuitupesää riitti yllättävän paljon. Erittäin riittoisaa siis tämäkin. Ainakin kuitupesäainetta tulen siis tilaamaan jatkossa lisää, se on varma. Tammikuiseen lemmikkinäyttelyynkin laitoin tätä syrkeille mukaan bokseihin (joissa muuten oli purua), mutta ei se toiminut ihan yhtä hyvin kuin kotioloissa omassa dunassa, jossa on yökaudet aikaa muokata siitä ihana lämmin pesä itselleen. Näyttelyreissuilla tullaan siis jatkossa(kin) menemään tutun ja turvallisen vessapaperin voimalla.


Ai niin, yhden pitkäkarvaisen urokseni perskarvat tuntuvat olevan nykyään hirveässä takussa kokoajan, en tiedä sitten johtuuko se nimenomaan hamppukuivikkeesta vai herran turkinlaadusta... En muistaisi sen ihan näin pahoja takkuja kehittäneen koskaan purun kanssa. 


Mitähän muuta sitä sitten olisi pitänyt vielä sanoa aiheesta? Ehkä tässä nyt oli tarpeeksi tältä erää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti